Ahoniemi,Honkiniemi ja Lankari.
Tuttuja paikkoja meistä monelle. Oman seurakuntamme leirikeskuksia, joissa järjestetään tyttö-ja poikaleirejä, kummileirejä, perheleirejä, rippileirejä, leirikouluja, perhejuhlia, jne...
Vanhin historia leirikeskuksista on Lankarilla, jonka historia ulottuu aina vuoteen 1871, jolloin se tunnettiin Langard nimisenä tilana. Muutamia vuosia myöhemmin nimi suomennettiin Lankariksi. Lankarin pariskunta oli lapseton ja he lahjoittivat omaisuuttaan Herättäjä-Yhdistykselle, jolta Nurmon Surakunta vuonna 1965 vuokrasi paikan leirikeskuskäyttöön.
Honkiniemen leirikeskus, Ähtärinjärven rannalla, otettiin käyttöön 1969. Honkiniemeen rakennettiin myös oma,180 paikkainen, kirkko vuonna 1999. Vaikuttavin yksityiskohta kirkossa on järvelle aukeava maisema-alttari, jonka maisema maalaa erilaiseksi eri vuoden-ja päivänaikoina.
Uusin leirikeskuksista on Peräseinäjoen Haapaluomalla, Kalajärven rannalla sijaitseva Ahoniemi. Leirikeskuksessa on myös oma leirikappeli, joka tehtiin alun perin pappilan riihenä olleesta hirsirakennuksesta.
Kolmannen luokan retkipäivänä, syyskuussa, valtava kurkiaura suuntasi kulkunsa kohti etelää.
Itselläni muistoja liittyy eniten Honkiniemeen. Siellä on tullut oltua tyttöleirillä, rippileirillä, isosena, leirikoulussa ja omien lasten kanssa Äiti-Tyttöleirillä.
Ihania leirimuistoja lapsuudesta, nuoruudesta ja siltä ajalta kun lapset olivat pieniä. Impivaaran takka-ja saunaillat ja se hento savun haju, joka vaatteisiin tarttui. Ruokavirret ja ihanat leiriruuat. Isosten iltalaulut ja se jännitys mihin vanhan puolen mökkiin päästää. Onko Seunala, Kuokkala vai... ?
Eräs hauska leirimuisto liittyy tyttöleiriin. Leiri oli päättymäisillään ja olimme pelanneet ja leikkineet viimeisiä ulkoleikkejä. Sitten tuli aika kerätä peli-ja leikkivälineet pois. Juoksentelimme ympäri pihaa tavaroiden perässä. Pallo tai muu vastaava oli lähellä pihapenkkiä. Huikkasin kaverille, että: " Se on tuolla penkin työnä." Välittömästi huudahdukseni jälkeen seurakunnan kesäharjoittelija, joka oli tyttötyöntekijänä leirillä mukana tuli luokseni kysymään: " Mitä sanoit?" . Toistin vastaukseni ja hän totesi että: " Ei penkillä voi olla työtä!" Ei ollut Pohjaalaanen, ei kun murteeni niin oudolta hänen korvaan kalskahti.
Muutama viikko sitten ilmoitin esikoiseni rippileirille. Haikeutta sekoittui jo pelkään leirille ilmoittautumiseen. Omat rippileirimuistot tulivat mieleen. Voimakkaimpana leirimuistona mieleen nousi yhteisöllisyys ja välittäminen. Tuntuu hyvältä ajatella että oma lapsi pääsee osalliseksi noista kokemuksista ammattitaitoisen ja nuoren kasvua tukevan henkilökunnan ohjauksessa.
Ja tietenkin Honkiniemessä. 😃