lauantai 25. lokakuuta 2014

Sisaruspiiri




Lapsena kävin tyttökerhossa. Sitä pidettiin Kasperissa, Lintuviidalla. 

Kerhossa askarreltiin, leikittiin, pelattiin, pidettiin "pikkukirkkoa". Kerhosta sai kavereita ja usein sinne pyöräiltiinkin yhdessä naapurin tyttöjen kanssa. Kerhoon sai mennä silloin kun ehti. Käynneistä pidettiin kyllä kirjaa, mutta sen suurempaa sitoutumista ei vaadittu. Tyttökerhoon oli aina tervetullut! 

Muistan kuinka juhlallisia oli saada sytyttää kynttilä pikkualttarille tai soittaa triangelia hartaushetken 
alkamisen merkiksi. 



Tyttökerhon ohjaajat Minna & Tuire olivat suuria esikuvia. Halusin tulla kerhonohjaajaksi kuten hekin. Puuttuiko rohkeutta, kerhonohjaajapari vai veivätkö muut harrastukset liikaa aikaa, sitä en muista, mutta kerhonohjaajaa minusta ei tullut. 

Tyttö-ja poikakerhoja järjestetään edelleen ympäri kaupunkia kymmenittäin. Niihin ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon ja ne ovat kaikille maksuttomia. Asioita, jotka ovat nykylasten harrastuksissa melko harvinaisia.  Tyttö-ja poikakerhoja löytyy kotikulmilta. Kerhoon pääsee kävellen tai pyörällä, ilman että vanhempien täytyy kuskata, varsin harvinaista sekin. Kerhonohjaajina toimivat varhaisnuoret, jotka saavat hyvää kokemusta ryhmänohjaamisesta ja mainiota harjoitusta tulevia opiskelu-ja työpaikkoja varten. Monipuolista matalan kynnyksen toimintaa, johon kenen tahansa on helppo osallistua ja saada itselleen hyvä harrastus. 

Jokainen kerhokerta päättyi Sisaruspiiriin. Yhteinen piiri, jossa kädet laitettiin ristiin vieruskaverin kanssa ja kerho päätettiin piirissä yhteisellä lorulla. 

" Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä. " 


                    Hyvää viikonlopun jatkoa! 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Seurakuntavaalit 2014


Usko Hyvän tekemiseen,


Minua pyydettiin ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin.

Edellisellä kerralla kun seurakuntavaalit järjestettiin äitini oli yllättäen saanut aivoinfarktin ja koin, että perhe tarvitsee apuani enemmän ja kieltäydyin. Omat lapset olivat myös tuolloin paljon pienempiä ja koin että äitiä tarvitaan kotona. Tällä kertaa vastaavia "selityksiä" ei ollut, joten melkoisen pitkän harkinnan jälkeen päätin suostua.

Vaali-infoja, valokuvausta, "kampanja" suunnittelua, vaalikoneen ehdokaskysymyksiin vastaamista jne... onhan tässä ensikertalaiselle. Oudoimpana totutella siihen, että oma nimi, kuvasta puhumattakaan, on esillä. Onhan siinä, sulateltavaa...  

Päätöksenteon jälkeen lähdin miettimään omaa seurakuntalaisuuttani ja pohtimaan mitä annettavaa minulla voisi olla kirkkovaltuuston mahdollisena uutena jäsenenä. Totesin oman historiana seurakunnan jäsenenä yhtä vanhaksi itseni kanssa ja yllättävää oli huomata kuinka monta asiaa siihen ketjuun liittyikin.





Mieleeni tuli oma lapsuus ja seurakunnan päiväkerho, jota pikkutyttönä Siltavoudinraitilla kävin. Minulla oli punaruudullinen kerholaukku, jonne äiti pakkasi eväät. Monenlaisia eväitä on tässä elämänmatkalla jo tuohon kerholaukkuun noin kuvainnollisestikin ehtinyt kertyä. Siitä nimi tähän seurakuntavaaliblogiin, Punainen kerholaukku, jossa peilaan omaa suhdettani seurakuntaa ja sen toimintaa nyt.

Suostuin ehdokkaaksi, koska uskon hyvän tekemiseen. Olen itse ollut osallisena monella tavalla seurakunnan tarjoamassa toiminnassa ja todennut, että seurakunta tarjoaa matalalla kynnyksellä monipuolisia ja laadukkaita palveluita kaikille seurakuntalaisilleen ikäryhmään katsomatta.
Siksi haluan olla varmistamassa, että näin on jatkossakin.