Tänään vietettiin kymppisynttäreitä Seurakuntakeskuksessa isolla porukalla. Alasali oli pullollaan kymmenvuotiaita. Nauru ja laulu raikasi. Tuttuja kavereita päiväkodista, harrastuksista, entisestä koulusta, nykyiseltä luokalta, ikätovereita kaikki. Ilmeet olivat riemukkaita niin kuin kunnon synttärijuhliin kuuluukin.
Puolitoistatuntiseen ohjelmaan oli mahtunut kakun syöntiä, tietokilpailua, laulua, valokuvausta.
Jokainen vieras sai vielä pienen lahjan lähtiessään.
Lahjan mukana oli kirje vanhemmille. Se oli vanhempien kasvatustyötä tukeva, kasvatuskumppanuutta tarjoava. Kirjeessä vanhempia kehotettiin asettamaan rajoja ja rakastamaan.
Lukiessani kirjettä mieleen tuli ajatus, että en ole yksin kasvattamassa lastani, vaan hänellä on monta tärkeää oheiskasvattajaa tiellä aikuisuuteen, seurakunta yhtenä niistä. Ajatus siitä tuntuu hyvältä ja tärkeältä.
Synttäreillä laulettiin,
Jokainen on kaunis,
jokainen on ainutlaatuinen,
Ei täällä kukaan ole ruma ankanpoikanen
Jokainen on kaunis
Ja kun joutsen nousee siivilleen
On Luoja meidät kaikki täällä
Tehnyt kuvakseen.
Jokainen on kaunis.
Miten arvokas tällainen sanoma onkaan jokaiselle tämän päivän lapselle.
Sinä kelpaat juuri tuollaisena!
Kiitos lapseni puolesta!



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti